Suomi<3
Lento meno hyvin (vaikka vihaankin sitä) ja hostien mukaan pääasia oli se, että en oo jumissa Saksassa (edelleen kaikki vääntää vitsiä tästä :D). Lennolla mun vieressä istui italialaisen näköinen nainen ja myöhemmin selvisi, että hän on italialainen ja asunut Colchesterissä 11 vuotta :D Lennon laskeuduttua menin odottaan bussia. Oli hassua, että nyt lentokentällä mä kävelin niin itsevarmana joka paikkaan ja olo oli kun olisin englantilainen :D Venailin bussia tunnin ja join kahvia ja olin onnellinen. Bussissa mä soitin S:lle ja mä olin jotenkin ihan innoissani siitä :D S oli äänestä päätellen tosi ilonen ja odotti mua innolla takasin. Jäi hyvä mieli puhelusta :)
Mähän tietty vaihdoin suomen sim kortin puhelimeen kun pääsin suomeen, joten en ollut nähny S n ja C n laittamaa viestiä ja kun sen näin lopulta niin sydän suli<3
"Hi Tia, hope you are well and that the flight home was better than your last flight? Please give our love to your family. Love C and S"
Kotona me syötiin koko perhe fish and chips annokset ja juteltiin vähän vanhempien kanssa ja jo kello yhdeksän olin taju kankaalla :D
Aamupala tänää
Tänään oli normaali työpäivä. Lapset kouluun ja eskariin. Vein koiran, hengasin kylvyssä ja lähin kaupunkiin näkeen Micaelaa. Juoruttiin, syötiin ja suunniteltiin, että mnnään tekeen Lauantaina päiväretki Chelmsfordiin ;) Takasin kotiin, tiskarin tyhjennystä, lapset kotiin, läksyt ja leikkiä, ruoka, leikkiä, vanhemmat kotona. Myöhemmin sit juteltiin viä vanhempien kaa kaikesta, S neuvo mulle hyviä shoppailu paikkoja ja kaupunkeja. Hostit näytti myös kuvia niiden Maltan matkalta ja sit vaa höpöteltiin.
S lähetti mulle tänään tekstarin, että oo varovainen kun on tulossa tuulista ja on puhutt, että on tulossa hurrikaani. Micaelan kaa sit vaa naureskeltiin, kun S on aina ihanan huoletivainen mua kohtaan. No kaupungilla iski sit jäätävä vesisade ja tuuli ja todettiin Micaelan kaa et S olikin oikeessa :D
Illalla luinkin uutisista, että kolme ihmistä on kuollu Briteissä tän hurrikaanin takia. hui....
Fiiliksiä, (On sekavaa, koska kirjotin vaan kaiken mitä mieleen tuli)
Tampereella lentokentällä olin vähän harmissani ja sanoinkin äitille, että taasko pitäs hyvästellä ;D Meni paljon helpommin nyt. Kun pääsen Englantiin niin olin taas ihan eri ihminen ja huippu onnellinen. Siitä, että Englanti tuntu niin kodilta. Ja onnellinen, että mulla ylipäänsä on mahdollisuus tulla tänne toiseen kotiin.
Mä olin ennen lähtööni kamalan huolissani siitä "tulevasta ikävästä", joka osottautui turhaksi huolenaiheeksi. Joo kyllä mulla on ollu ikävä, mutta semmonen pieni, joka ei oo haitannu normi elämää. Musta tuntuu, että mä ikävöin sen ikävän jo etukäteen ollessani vielä Suomessa :D
Nyt kun kävin Suomessa olin helpottunu nähdessäni, että kaikki läheiset oli kunnossa. Ja huomasin pärjänneeni ilman suurempaa ikävää. Ja nyt mä tiedän, että näen ne jouluna ja toivon, että ne pysyy kunnossa siihenkin asti.
Mulla oli itseasiassa Suomessa ikävä mun enkku perhettä. Puhuttiinkin tästä hostien kanssa ja ne oli tosi otettuja siitä ja sano, että ovat onnellisia kun heillä on mut. Mä olin tosi onnellinen kun pääsin takasin tänne. Ohan mulla esim mun veljen lapsia kova ikävä ja muitakin välillä mutta skype auttaa siihen tosi paljon! On ihanaa huomata, että mä oon pärjänny täällä ittekseni ja huomata muita uusia vahvuuksia itsessäni.
On tosi outoo, että kävin vaan Suomessa ja tulin takas. Suomen kodissa mä nukuin ekan yön kun jossain vieraassa paikassa :D Olin ihan ihmeissäni. Tänne kun tulin niin tuli taas olo, että ah mun sänky<3
Mä oon tosi onnekas, että voin sanoa asuvani Englannissa. Hostitkin sano, että aina voit tulla vieraileen tänne. Eli mulla on kaks kotia ja kaks perhettä. Tiedän sen, että Suomessa mä tuun ikävöimään tätä perhettä. Ja kuten sanoin äidille lentokentällä, että mä oon menossa kotiin kotoo. I am coming from home to home<3
Noita kahta karvasta murua on vähän ikävä kyllä<3
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti