Hiljaisuus ja ilmoitus.

Blogissa on ollut pieni hiljaisuus päällänsä.

Ensimäinen syys siihen yksinkertaisesti oli se, että täällä tapahtu juttuja joiden takia ei ollut intoo kirjotella.

Toiseksi, kun en kirjottanut vähään aikaan niin tuli olo, että "ei sitä kumminkaan kukaan lue niin sama se". Joten toivoisin sillon tällöin edes pientä kommunikointia Toiveita postauksiin yms?
Mietin, että tekisinkö kysymyspostauken, mutta sitten mietin, että tulisiko niitä kysymyksiä edes. Miten on, haluatteko kysymyspostauksen?

Tosiaan, kun kirjotin postauksen au pairina olon miinuksista, niin en olisi heti arvannut saavani kokea niitä miinuksia aika paljon :D

Sori stoori yrittäkää kestää.

Aloitetaan ihan alusta. Yhtenä perjantaina oli rankka työpäivä. N oli todella kamalalla päällä ja mun usko koetuksella. No päivästä selvittiin loppujenlopuksi. Päivän aikana kuitenkin N katsoi televisiota ja pyysin häntä sammuttamaan sen kun ruoka oli valmis, hän sammutti sen ja laittoi kaukosäätimen pois. Syödessämme kaukosäädin tippui itseksen hyllyltä lattialle. Kävin sen nostamassa takasin enkä huomannut siinä mitään jälkiä Ilalla C kysyi mitä sille on tapahtunut, selitin ja kerroin että kukaan ei tehnyt sitä tahalteen vaan se tapahtui itsekseen. Asia oli sillä selvä.
Seuraavana päivä eli Lauantaina olin lähdössä Lontooseen. Junassa ollessani C tekstasi minulle, että N sanoi minun ottaneen kaukosäätimen häneltä ja minun laittaneen sen hyllylle ja, että sen jälkeen se tippui omia aikojaan. No minä tekstasin ja kerroin saman uudestaan minkä jo aiemminkin. Tästä se myrsky lähti. Tuli viestiä ja puhelua (koko tunnin kestävän juna matkan), että N ja S jr ovat sitä mieltä, että se olin minä. Kerroin, että edellisenä päivänä olin ottanu kaukosäätimen N:ltä pois enkä Perjantaina. C oli sitä mieltä, että minä sekotin päivät ja kertoi, että N on todella tolaltaan tästä.

Minulla meni hermot siihen, että C uskoi poikia ja uskoi minun valehtelevan. Miksi ihmeessä valehtelisin? No loppujen lopuksi luovutin ja sanoin, että ehkä minä sitten sekotan päivät ja se olin minä. Pyysin anteeksi liiba laaba.
Tämä vähän tuhosi tunnelman siltä päivältä.

Illalla menin kotiin, koska oli sovittu, että olen lapsenvahtina. Tunnelma oli jäätävä. En edes nähnyt C:tä....Kuulin vaan kun se raivos alhaalla. S:n näin ja hän huomasi, että olen tolaltani tästä asiasta ja kysy, että haluanko  hänen jäävän kotiin kanssani. Kohteliaasti kieltäydyin. Pelkäsin ihana sairaasti, että C on mulle vihanen. Mutta Sunnuntaina kun näin sen, niin se oli ihan normi :D Asiasta ei sen jälkeen olla puhuttu. Mutta jotenkin sain semmosen kuvan loppujen lopuks, että C usko kuin uskokin mua.

Anyway kaikki täällä kotona on hyvin, ei ole mitään jäätäviä välejä tms. Itseasiassa me sovittiin, että tuun uudenvuoden jälkeen takas pariks kuukaudeks, kunnes noi löytää uuden au pairin!! :) Jee!! Eli tästäkin voi huomata kaiken olevan hyvin.

Vaikka välillä tämmösiä onkin, niin mua ei silti kohdella huonosti. Mua kohdellaan hyvin, olen perheenjäsen. Mä ylireagoin ite tosi usein ja kehittelen asioista päässäni paljon pahempia kun ne oikeesti on. Monet kerrat oon luullu, että saan kauheet huudot, niin mulle on vaan asiallisesti sanottu, että en kerralla älä tee/ tee näin.

Oon kohta ollu täällä neljä kuukautta. Fiilikset on hyvät. Arkisin nyt aina löytyy jotain valittamista (löytyis Suomessakin) ja kyllä myös viikonloppusinkin :D Mutta tykkään olla täällä ja en oo viä valmis lähteen pysyvästi. Siks tuunkin viellä takas ;)

N:n kanssa asiat menee vuoristorataa. Välillä on hyviä päiviä ja välillä taas tosi pahoja, Mua kuitenkin lohduttaa se, että se on samanlainen kaikille, ei pelkästään mulle. Ja C ja S oli kysyny pojilta, että haluaako ne mun tulevan takas niin molemmat pojat oli vastannu joo :) Eli kyllä myös N tykkää musta :) S oli taas ihan riemuissaan mun takasin tulosta, kute myös S jr. Ja C tyypillisenä miehenä oli vaan et kiva ku tuut takas :D

Kirjotan erikseen postauksen siitä mitä oon puuhaillu.