Eli siis huomenna S jr on mun kanssa kotona, niinkun normaalistikkin Perjantaisin. Ainoa ero huomenna on vaan se, että C on kotona ja tekee töitä täällä.
Lauantaina aamulla mä sullon loputkin kamani matkalaukkuun ja siivoon tän huoneeni perin pohjin ja sit muutan itseni sekä kamani kerrosta alemmas, vierashuoneeseen. Iltapäivällä meidän uusi espanjalainen au pair tulee. Me ollaan juteltu nyt parina päivänä facebookissa ja se vaikuttaa tosi mukavalta :) Lauantaina illalla me mennään au pair kamujen kaa katsoon leffaan Fifty Shades of Grey. En vielä tiedä tuleeko tää uus au pair meidän kanssa. Sunnuntaina sitten taas en tiedä, ei oo suunnitelmia. Mun aivot ja kroppa kyl sanoo, että löhöö mutta veikkaan, että C sanoo et siivoo tms.... Se meinaan sano mulle, että "Kun sä kerran saat meidän vierashuoneesa asua, niin voit varmaa sit tehä jotain sen eteen." Huoh. Totta kai mä nyt autan ja kaikkee :D Maanantaina ois tarkotuksena mennä esitteleen kaupunkia uudelle au pairille ja sit varmaan autella kotona. Tiistaina joskus päivällä meikä hyvästelee perheensä ja lähtee Lontooseen näkeen maailman parasta äitiään. Torstaina sitten kutsuu armas kotimaa Suomi.
Lauantaina aamulla mä sullon loputkin kamani matkalaukkuun ja siivoon tän huoneeni perin pohjin ja sit muutan itseni sekä kamani kerrosta alemmas, vierashuoneeseen. Iltapäivällä meidän uusi espanjalainen au pair tulee. Me ollaan juteltu nyt parina päivänä facebookissa ja se vaikuttaa tosi mukavalta :) Lauantaina illalla me mennään au pair kamujen kaa katsoon leffaan Fifty Shades of Grey. En vielä tiedä tuleeko tää uus au pair meidän kanssa. Sunnuntaina sitten taas en tiedä, ei oo suunnitelmia. Mun aivot ja kroppa kyl sanoo, että löhöö mutta veikkaan, että C sanoo et siivoo tms.... Se meinaan sano mulle, että "Kun sä kerran saat meidän vierashuoneesa asua, niin voit varmaa sit tehä jotain sen eteen." Huoh. Totta kai mä nyt autan ja kaikkee :D Maanantaina ois tarkotuksena mennä esitteleen kaupunkia uudelle au pairille ja sit varmaan autella kotona. Tiistaina joskus päivällä meikä hyvästelee perheensä ja lähtee Lontooseen näkeen maailman parasta äitiään. Torstaina sitten kutsuu armas kotimaa Suomi.
Tänään on 179 päivää siitä kun olin Helsinki Vantaan lentokentällä sanomassa hyvästit ja hyppäämässä tuntemattomaan ja lähdössä au pairiksi. Tuohon 179 päivään on mahtanut itkua, naurua, kaikkia tunteita mitä on, suomessa oloa ja vaikka mitä maan ja taivaan väliltä. Tosiaan fiilikset on vähän haikeat mutta myös iloset. Jos oon haikeella päällä, niin muistan yhtäkkiä kuin kivaa on mennä kotiin ja sit kun oon ihan ilonen niin muistan, että kuinka haikeeta on jättää tää perhe :D Vaikeeta.... Eilen oli mun viiimenen päivä kun hain S jr n eskarista, tänään oli vika päivä kun hain N :n koulusta. Kaikkia tämmösiä. Koko ajan miettii, että onkohan tää nyt vika kerta kun teen näin tai oon täällä tai näen ton tms....
Tästä tuli/tulee näemmä aika fiilispainotteinen postaus.
Vaikka mulla onkin ollu täällä vaikeuksia milloin N:n kanssa ja milloin C:n kanssa, niin mä välitän tästä perheestä ja voin sanoa, että tää on mun toinen perhe. Mä haluan pitää näihin jatkosakin yhteyttä ja toivon, että he myös muhun mutta en tiedä.
S :stä on tullu mulle kun sisko ja pakko sanoo vaikka se hassulta kuulostaakin, että mä tuun ikävöimään sitä eniten. Meidän ihania keskuteluita ja läpän heittoo ja kaikkee.... Kyllä mulle myös S jr: ää tulee ikävä. Sen haleja ja "I love you Tia" huudahduksia. C:tä kin nyt jollain tasolla ja Sitä N:ää joka osaa olla nätisti eikä ole väkivaltainen.
Vaikkakin odotan innolla Suomessa kaiken tekemistä ja kaikkien näkemist, niin tiedän, että tuun kaipaan elämääni Englannissa ja tuun valittaan, että " tää asia oli englannissa paremmin" vaikkei välttämättä ollutkaan :D Mutta semmonen mä oon.
Mulla ei ollu yhtää semmonen olo, että huomenna on vika työpäivä kun aloin tätä kirjottaan, mutta nyt mua alko oikee itkettää ajatus siitä :D Huomenna varmaan kiitän luojaani siitä, että on vika työpäivä :D Palailen fiiliksiin huomenna uudessa postauksessa :)
Huomiseen everybody! :)
S :stä on tullu mulle kun sisko ja pakko sanoo vaikka se hassulta kuulostaakin, että mä tuun ikävöimään sitä eniten. Meidän ihania keskuteluita ja läpän heittoo ja kaikkee.... Kyllä mulle myös S jr: ää tulee ikävä. Sen haleja ja "I love you Tia" huudahduksia. C:tä kin nyt jollain tasolla ja Sitä N:ää joka osaa olla nätisti eikä ole väkivaltainen.
Vaikkakin odotan innolla Suomessa kaiken tekemistä ja kaikkien näkemist, niin tiedän, että tuun kaipaan elämääni Englannissa ja tuun valittaan, että " tää asia oli englannissa paremmin" vaikkei välttämättä ollutkaan :D Mutta semmonen mä oon.
Mulla ei ollu yhtää semmonen olo, että huomenna on vika työpäivä kun aloin tätä kirjottaan, mutta nyt mua alko oikee itkettää ajatus siitä :D Huomenna varmaan kiitän luojaani siitä, että on vika työpäivä :D Palailen fiiliksiin huomenna uudessa postauksessa :)
Huomiseen everybody! :)
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti